Merete Mazzarella: Luottamisen taito. Rakkaudesta ja muista tunteista. Suomentanut Raija Rintamäki. Tammi 2024
Kritiikki julkaistu Kalevassa 31.12.2024
Lukemisesta nauttiminen vaatii lupaa tuntea
Merete Mazzarella puolustaa eläytyvää lukemista ja oikeutta lumoutua taiteesta.
Suomenruotsalaisen kirjailijan ja kirjallisuudentutkijan Merete Mazzarellan (s. 1945) laaja tuotanto koostuu pitkälti asiaproosasta. Hän on kirjoittanut niin omaan kuin toistenkin elämään pohjautuvia teoksia, joista Fredrika Runebergin elämäkerta palkittiin Vuoden tiedekirja -palkinnolla vuonna 2007.
Lisäksi Mazzarella on kirjoittanut runsaasti esseemuotoisia teoksia, joissa hän on käsitellyt arkielämän ilmiöitä aina uskonnosta uskottomuuteen saakka. Tässä uusimmassa, Luottamisen taidossa, tarkastelun kohteena ovat tunteiden lisäksi lukeminen. Osa teksteistä on julkaistu jossain muodossa esseinä Svenska Dagbladetissa.
Mazzarella kyseenalaistaa teoksellaan eläytyvään lukemiseen ja romanttiseen kirjallisuuteen kohdistuvan halveksunnan. Feministinä hän kytkee sen siihen ylenkatseeseen, joka muissakin yhteyksissä kohdistuu niin helposti naisiin. Ahkerana lukijana hän kertoo pettyneensä yliopistovuosina siihen, miten kirjallisuudentutkijan ei kuulunut lumoutua kirjallisuudesta. Vakavasti otettavaan analyysiin eivät kuuluneet kehollisuus tai tunteet. Teoksia analysoitiin ”niin kuin paloitellaan hirvi, surematta sitä että kiilto eläimen silmissä on jo aikoja sitten sammunut”.
Niin tieteestä kuin taiteestakin ammentavin esimerkein Mazzarella osoittaa, että pyrkimys erottaa tietoisuus kehosta on turhaa. Tunteet ovat kehollisia eikä tietoisuus rajoitu vain päähän vaan käsittää myös hermot, lihakset ja aistielimet.
Kirjallisuudestakin on lupa lumoutua ja sen keskiössä ovat samat tunteet kuin ihastuessa toiseen ihmiseen. Lumoutuminen edellyttää samanvireisyyttä ja samastumista; ihastuminen yhteenkuuluvuuden tunnetta ja tunnistamista.
Viime vuosikymmeninä suhtautuminen tunteisiin on muuttunut, mutta Mazzarellan mielestä ei pelkästään positiivisesti. Samalla, kun tunteista puhumisesta on tullut sallitumpaa, puhe siitä on alkanut keskittyä entistä enemmän tunteiden ohjailuun, mikä pahimmassa tapauksessa näyttäytyy niin omien kuin muidenkin tunteiden manipulointina.
Minästä on tullut tuote, jota kehitetään elämäntaitoteollisuuden avulla. Self help -kirjallisuus ei sinänsä ole mikään uusi keksintö: skotti Samuel Smiles pukkasi ensimmäisen kuuluisaksi tulleen elämäntaitokirjan markkinoille jo vuonna 1859. Mazzarella kirjoittaa, että konservatiivinen brittipääministeri Margaret Thatcher toivoi, että kirja jaettaisiin hänen maassaan jokaiselle lapselle. Ehkä siksi, että elämäntaitokirjallisuudessa kehittämisen tarve nähdään yhteiskunnan sijasta yksilössä, mikä sopii sosiaaliturvaleikkauksia kannattaville.
Siinä, missä Smiles uskoi luonteenlujuuden rakentamiseen, amerikkalainen Dale Carnegie peräänkuulutti 1930-luvulla ”sosiaalisen kompetenssin” kehittämistä: ”Kyky käsitellä ihmisiä on yhtä hyvin hankittavissa kuin sokeri tai kahvi, ja olen valmis maksamaan siitä enemmän kuin mistään muusta kyvystä auringon alla.”
Ilmaista se ei ole ollutkaan. Yhdysvaltalainen sosiologi Arlie Russell Hochschild esitti jo vuonna 1983 ajatuksen, että kaikki tunteisiimme kohdistuva manipulointi viilentää niitä. Kulttuurieliitti on aina halveksinut elämäntaitokirjoja, mikä ei ole estänyt niitä myymästä hyvin. Eikä syy ole siinä, että niiden lukijat olisivat epäitsenäisiä ja arvostelukyvyttömiä, väittää Harvardin yliopiston kirjallisuuden professori Beth Blum ja esittää, että self help vastaa korkeakirjallisuutta selvemmin lukijan haluun oppia ohjaamaan omaa elämäänsä.
Mazzarella on terävänäköinen ja -kynäinen tarkastellessaan meitä ympäröiviä tekstejä, olivatpa ne sitten päsmäröiviä ohjeita surevalle tai petollisesti realismiksi naamioituvaa populaarikirjallisuutta. Silti hän puolustaa lukijan valintaa: oikeutta lumoutua lukemastaan ja käyttää kirjallisuutta todellisuuspakona.
Mazzarella lähestyy aihepiiriään miellyttävän yleistajuisesti. Sivuamalla useiden filosofien ja tutkijoiden ajatuksia hän nostaa esiin yllättäviä ja toistensa kanssa jopa vastakkaisia näkökulmia. Mazzarellan vahvuus on kyvyssä tarkastella asian eri puolia tuomitsematta tai asettumatta lukijan yläpuolelle.
Plussaa: Merete Mazzarella lähestyy aihepiiriään miellyttävän yleistajuisesti. Hänen vahvuutensa on kyvyssä tarkastella asian eri puolia tuomitsematta tai asettumatta lukijan yläpuolelle.
Jäi kaipaamaan: Lopun lähdeluettelo auttaisi aiheesta innostuvaa etsimään lisää tietoa.
Heidi Heinonen