Mirja Tervo: Huimaavat korot. Luksuskenkien vaarallinen viehätys. Atena 2010

Julkaistu Kalevassa 1.5.2010

 

 

Huimaavat korkokustannukset

 

 

Etnologi Mirja Tervon Huimaavien korkojen kansi harhauttaa. Teos ei olekaan chic litiä city-naisen elämästä. Toisaalta: vaikka kyseessä onkin korkokenkien etnologiaa esittelevä teos, se ei myöskään ole yksisilmäinen julistus turhamaisuutta vastaan.

Korkokenkiä tarkastellaan kuin mitä tahansa kulttuurista ilmiötä. Koroista kieltäytyminen ei merkitse sitä, etteikö olisi siitä huolimatta osa kulttuuria, jossa arvoja, asemaa ja yhteenkuuluvuutta ilmaistaan myös muilla eloonjäämisen kannalta triviaaleilla symboleilla.

 

Tervolla on korkokenkien maailmaan hyvin empiirinen ote: kirjailija työskenteli itse yli vuoden newyorkilaisessa luksuskenkien salongissa, jonka palkka perustui täysin myynnin varaan. Teos on kiehtova sekoitus korkokenkien historiaa, merkityksiä ja Tervon omia kokemuksia niiden myyjänä.

Kenkämyyjän arjessa stereotypiat ovat välttämättömiä. On paitsi tunnistettava, mihin ryhmään kilpaileva myyjä kuuluu – eli millaisia soidinmenoja hän käyttää houkutellakseen asiakkaita – myös arvioitava, millainen asiakkaan ostokyky, maku ja sosiaalinen yhteisö on.

Vaikka ihmisten karrikointi tästä näkökulmasta onkin ymmärrettävää, liika on liikaa. Kun etnologi lisää lähes poikkeuksetta juutalaisnaiseen attribuutin ”ahne”, on se vähintäänkin mautonta.

 

Tervo osoittaa, että muodin seuraaminen on yhteisöjen luomista ja siihen kuulumattomien ulossulkemista. Toisaalta tietoisuus etiketistä kaavoittaa käyttäytymistä: ”Sosiaalisia seremonioita varten nainen joutuu pukeutumaan rooliasuun, joka saattaa piilottaa hänen todellisen persoonansa kokonaan.”

Korkokengät ovat periaatteessa naisen kahle. Niistä kieltäytyminen voi merkitä jopa epäsosiaalisuutta. Kun nuori tyttö alkaa käyttää korkokenkiä, se on merkki niin toisille naisille kuin miehillekin. Korkokenkien kautta vahvistetaan kuuluminen tiettyyn yhteisöön ja annetaan ”heimoviesti” sukukypsyydestä.

Korot ovat kahle myös siinä mielessä, että ne saattavat täyttää naisen pään turhilla ajatuksilla: ”Raahaamme symbolista naisellisuuden heimoperinnettä nilkoissamme kuin myllynkiveä, ajattelematta muuta kuin kenkiemme ja sääriparimme näyttävyyttä.”

Esteettisyyden hinta on kallis, ja se maksetaan Tervon mukaan lähinnä toisten naisten vuoksi. Miehen silmää miellyttämään kun riittäisi se yksikin korkokenkäpari. Monet naiset maksavat koroista myös jalkojensa terveydellä: ”99 prosenttia korkokenkiä käyttävistä asiakkaistani kävelee jaloilla, joiden luut eivät ole alkuperäisillä paikoillaan.”

 

Toisaalta Tervo osoittaa myös sen, että naisellisuuden ja miehekkyyden kriteerit muuttuvat ja ovat muutettavissa. Vielä 1800-luvun Ranskassa paljaat sääret olivat miehuuden mitta – jopa siinä määrin, että pohjelihaksia muokattiin puisilla tai topatuilla pohjelihasimitaatioilla.

Salonkivieraiden suurinta huvia oli silloin arvailla, kenen miehen sääret olivat aidot ja kenen eivät. Ei tarvinne rakentaa kovinkaan pitkää aasinsiltaa, jotta ajatukset hyppäävät nykyajan juorulehdissä poseeraaviin julkkisnaisiin ja arvailuihin heidän rintavarustuksensa aitoudesta.

 

Turhamaisuuden historia tarjoaa muitakin opetuksia. Kun Tervo esittelee 1600-luvun Versailles’n hoviyhteisön toimintamekaniikkaa, ei voi välttyä ajattelemasta, että sen lait ovat kapitalismin myötä levinneet kaikille elämänalueille: ”Jokaisen tuli hakeutua liittoutumaan niiden kanssa, joiden kurssi oli korkealla, välttää tarpeettomia vihollisia, taistella väistämättömiä vihollisia vastaan kylmän laskelmoinnin avulla ja tunnollisesti ylläpitää soveliasta etäisyyttä muihin, statuksesta riippuen.”

Shoppailuaddiktit ovat tämän päivän hoviyhteisöä. Tervo kutsuu heidän tautiaan affluenzaksi, yltäkylläisyysinfluenssaksi, jonka oireita ovat ahdistus, kateus, kilpailu ja tyytymättömyys.

Myyjät toimivat negatiivisten tunteiden kaatopaikkana. Välillä Tervon viileän etäinen, tieteellinen ja huvittunut tarkastelu muuttuukin henkilökohtaiseksi tilitykseksi myyjän viheliäisestä arjesta.

Koska kirjan tapahtumat sijoittuvat vuosiin 2007 ja 2008, näkyy myyjän arjessa myös laman vaikutus. Äkkiä siitä, että naisellisuutta rakennetaan kuluttamisella, onkin tullut niin taloudellisesti kuin ekologisestikin kestämätön tilanne.

Lama muuttaa käsityksiä ja markkinat tahtovat brändätä jopa ne: naisessa lama näkyy ensimmäiseksi – jos muoti- ja iltapäivälehtiin on uskominen – hameen ja korkojen pituudessa.

 

Huimaavat korot ovat loistavaa luettavaa sekä niille, jotka rakastavat korkoja, että niille, jotka sellaisten käyttäjiä halveksivat. Kirja tarjoaa myös uudenlaista näkökulmaa käsitykselle, jonka mukaan naiset ovat biologialtaan turhamaisuuteen luotuja.

 

 

Heidi Heinonen