Annie Ernaux: Tapaus. Suom. Lotta Toivanen. Gummerus 2023
Julkaistu Kalevassa 19.6.2023 ja Lapin Kansassa 21.6.2023
Nobel-palkittu Annie Ernaux kertoo, miksi vuosikymmenten takaisesta traumaattisesta kokemuksesta on totuudellisempaa kirjoittaa pelkistetysti kuin tunteellisesti.
Ranskalainen kirjailija Annie Ernaux (s. 1940) on tunnettu pelkistetystä, tunteita ja metaforia välttelevästä kirjoitustyylistään. Tyypillisesti hänen teoksensa ovat tiiviitä pienoisromaaneja, joissa kirjailijan omia kokemuksia viitoittavat historialliset tapahtumat ja kollektiiviset muistot.
Huippunsa tämä tyyli saavuttaa 2021 suomennoksensa saaneessa teoksessa Vuodet (Les Années, 2008), jossa muistelmia kerrotaan osittain me-muodossa. Ernaux palkittiin Nobelin kirjallisuuspalkinnolla vuonna 2022.
Nyt suomennettu Tapaus on ilmestynyt alkukielisenä nimellä L’événement vuonna 2000. Myös se on palkitun Lotta Toivasen taidokkaasti kääntämä.
Teos on kaihtamattoman omakohtainen selonteko kirjailijalle 23-vuotiaana tehdystä laittomasta abortista. Ernaux’n teoksille leimallinen teema, muistojen ja muistamisen merkitys, on vahvasti läsnä: hän tekee toistuvasti selväksi, että tarinaa kerrotaan kirjoittamishetkestä käsin.
Vuonna 1963 tehtyä aborttia muistellaan siis keski-ikäisen perspektiivistä. Niinpä rehellisyyden pyrkimykseen kuuluu myös kirjoittamishetkellä heränneiden tunteiden erottaminen tapahtumahetkellä olleista, niistä joita hänellä on mahdoton tavoittaa enää:
”Joudun kirjoittaessani toisinaan vastustamaan kiusausta antautua suuttumuksesta ja tuskasta kumpuavaan lyyrisyyteen. - - Sillä myllerryksellä, jota koen muistaessani kuvat ja kuullessani sanat, ei nimittäin ole mitään tekemistä silloisten tuntemusteni kanssa, se on pelkkää kirjoittamisenpaloa.”
Ernaux tekee selväksi, miksi hänellä ei ollut muuta mahdollisuutta kuin keskeyttää raskaus. Päästään toiseen Ernaux’n tuotantoa läpäisevään teemaan: yhteiskuntaluokan heijastumiseen kaikille elämänalueille aina työpaikasta äitiyteen saakka. Luokkayhteiskunta näkyy jopa synnyttäneiden osastolla, jossa Ernaux’ta hoidetaan abortin aiheuttaman vaarallisen verenvuodon vuoksi:
”Edellisyön nuori kandi kävi luonani. - - Luulin hänen häpeilevän sitä, että hän oli leikkaussalissa kohdellut minua niin tylysti. - - Erehdyin. Hän – joka ei tiennyt minusta mitään – häpesi sitä, että oli kohdellut kirjallisuustieteen opiskelijaa kuin tekstiilitehtaan työntekijää tai marketin myyjätärtä, minkä sain kuulla saman päivän iltana.”
Vastaanottajassa resonoivasta ironian tunteesta siirryttäköön tekstissä synnytettyyn. Ernaux näyttää osittain jopa sietokykyä koettelevan raadollisesti, miten vapaustaistelussa kuolema ei aina ole elämän vastakohta, vaan se voi olla myös elämän edellytys. Tässä kohtaa hän turvautuukin tapojensa vastaisesti vertaukseen:
”Samat vertaukset tulivat mieleeni aina kun ajattelin aborttihetkeä vessassa: ammuksen tai kranaatin sinkoutuminen, tynnyrintulpan irtoaminen.”
Ernaux’n työläistausta selittää vaikeaa valintaa, joka kirjailijan oli tehtävä äitiyden ja kirjallisuusopintojen välillä. Abortti oli Ernaux’lle ainoa mahdollisuus astua ulos luokkansa määrittelemästä kohtalosta ja hän toteaakin tappaneensa sisimmästään äitinsä hetkellä, jolloin ”enkelintekijä” työnsi tähystimen hänen sisäänsä.
Vanhaa sanontaa vapaasti muunnellen: ehkä yhteiskunta saa ansaitsemansa äidit. Halveksunta ja vähättely ovat kautta aikain olleet huonoja rekrytointikeinoja:
”Olin ymmärtävinäni, että tyttö oli parikymppinen ja naimaton. Hän oli päättänyt pitää lapsen, eikä häntä silti kohdeltu yhtään sen paremmin kuin minua. Abortin tehnyt tyttö ja aviottoman lapsen synnyttävä tyttö olivat Rouenin köyhissä kortteleissa yhtä ja samaa sakkia. Häntä halveksittiin ehkä enemmän kuin minua.”
Myöhemmin, pääteltyään opintonsa ja valmistuttuaan opettajaksi, Ernaux on vihdoin valmis äidiksi itsekin: ”Nyt tiedän, että minun oli käytävä läpi tuo koettelemus ja uhraus osatakseni haluta lapsia, voidakseni hyväksyä väkivallan, jota suvunjatkaminen keholleni tarkoittaa, ja ryhtyäkseni vuorostani sukupolvien läpikulkupaikaksi.”
Ajankohtaisuus: Viime aikoina muun muassa Yhdysvalloissa ja Puolassa naisten oikeutta aborttiin on tuntuvasti tiukennettu tai se on kumottu kokonaan.
Jäi mietityttämään: Annie Ernaux’n esille nostamien naisten oikeuksiin liittyvien näkökohtien ja ihmiskunnan jatkuvuuden vaateen väliin kaipaisi myös kiihkotonta pohdintaa sikiön oikeuksista. Milloin alkiosta tulee yksilö? Missä vaiheessa ja missä määrin sikiö voi tuntea kipua?
Heidi Heinonen