Julkaistu Kalevassa 21.11.2016
Emma Puikkonen: Eurooppalaiset unet. WSOY 2016.
Samojen unien Eurooppa
Finlandia-ehdokas kertoo eurooppalaisista historian taitekohdissa
Ruotsalainen Johannes liftaa tŝekkoslovakialaisen rekkakuskin Toman kyytiin. Yhdeksän vuotta myöhemmin, vuonna 1989, Johannes haluaa näyttää pojalleen Joelille, ettei pelättävää ole ja halvaantuu uimahypyn seurauksena loppuiäkseen. Vuonna 2003 väkivaltarikoksiin sotkeutunut Joel katoaa. Johannesta hoitaneen somalipakolaisnaisen Fadumon tytär, Immi, tietää jotain, mutta kukaan ei usko lasta.
Vuonna 2027 Immi päättää tehdä lopun tilattujen uutisten manipuloimasta todellisuudesta. Immille valinta merkitsee luopumista mukavasta elämästä ja pomonsa Karinin luottamuksen pettämistä.
Karin tietää, miten mielivaltaisesti historia voi erottaa ihmiset toisistaan. Kun Berliinin poikki vedettiin piikkilanka-aita vuonna 1961, sattuma heitti hänet ja isän länteen, äidin idän puolelle.
Teatteri-ilmaisun ohjaajan Emma Puikkosen neljäs romaani, Eurooppalaiset unet, kertoo kohtaloista, jotka risteävät mitä yllättävimmissä tilanteissa.
Episodiromaanin jokainen tarina alkaa vuosiluvun lisäksi jollakin henkilöihin liittyvällä lukumäärätiedolla: ”2 mikroateriaa, 88 mielenosoituksen päivää. Tukholma, etäisyys Belgradiin noin 1628 kilometriä.”
Täsmälliset faktat asettuvat kontrastiksi yksilöiden tarinoille, joissa määrät ovat suhteellisia, etäisyydet henkisiä ja aika syklistä. Keskiössä olevien henkilöiden tajunnassa aika törmäilee, pyörii ja limittyy – nostaa kuvia menneisyydestä sekä piirtää kuvitelmaa tulevaisuudesta.
Arki suistuu aika ajoin surrealismiin, synnyttäen mielleyhtymän jopa tyylin klassikon hätkähdyttävimpään kohtaukseen, Andalusialaisen koiran (1929) silmänviiltoon: ”Silmissä tuntuu kuin joku viiltelisi lasiaista veitsellä edestakaisin.”
Romaani kuvaa eurooppalaista aikakautensa murroksen syövereissä. Eurooppaa ravistelleista mullistuksista mukana ovat niin Lech Walesan johtama Gdanskin telakan lakko, Kosovon tapahtumat kuin pakolaiskriisikin.
Keskeisiä teemoja ovat ihmisten utopiat, yhteiset unet ja kääntyminen sisäänpäin. Henkilöt pakenevat sisäänpäin, koska ulkomaailma on levoton, arvaamaton ja epäoikeudenmukainen.
Lopun vuoteen 2027 sijoittuvassa tarinassa virtuaalitodellisuus on häivyttänyt lopullisesti eron sisäisen ja ulkoisen, lumeen ja todellisuuden väliltä. Tarina on lähitulevaisuuteen sijoittuvaa scifiä, jossa ikähoitojen avulla varakkaat voivat ostaa elämäänsä lisää vuosia. Massojen todellisuus koostuu tilaustarinoista:
”Se on enemmän niin, että uutiset on niin kuin veden pintaa. Heijastuksia. Ne näkyy siinä ja me voidaan valita että mitä siinä näkyy, millainen maailma me nähdään. Sellainen se maailma sitten on. On turha voivotella liikaa, se ei johda mihinkään. Ja tietysti siinä on niiden hyvien uutisten tilaajilla jotain intressejä, totta kai.”
Synkistä ja dystooppisista kuvistaan huolimatta Eurooppalaiset unet on toiveikas teos. Se on ajankohtainen ja vetävästi kirjoitettu kertomus historiallisista taitekohdista, jotka muuttavat massojen suuntaa.
Heidi Heinonen