Tore Renberg: Iskuja joka suunnasta. Suomentanut Outi Menna. Like 2017
Julkaistu Kalevassa 27.12.2017
Keskellä Stavangerin rikollisidylliä
Vuonna 2016 suomeksi ilmestynyt Huomenna nähdään aloitti norjalaiskirjailija Tore Renbergin Teksas-sarjan. Kotimaassaan mies on tunnettu romaanien lisäksi näytelmä- ja elokuvakäsikirjoituksistaan, ulkomailla lähinnä siitä, että on Karl Ove Knausgårdin ystävä ja sitä myöten osa myös Taisteluni-sarjan henkilögalleriaa.
Renberg maksaa potut pottuina. Teksas-sarjan toisessa osassa varttuneet leidit haaveilevat erään kohtauksen statisteina jumalaisesta Knausgårdista ravintolan tiskin äärellä.
Iskuja joka suunnasta jatkaa ensimmäisestä osasta tuttujen guyritchiemäisten hahmojen tarinaa. Nyt fokus on erityisesti ammattirikollisten Rudin, Jan Ingen ja Cecilien liikkeissä. Myös traumatisoitunut nuorisorikollinen Daniel on mukana, mutta ei niin keskeisenä hahmona kuin edellisessä oli.
Rudin tyttöystävä Cecilie on raskaana ja Cecilien veli Jan Inge sitä mieltä, että lastenhuoneen laitto vaatii rahaa. Houkuttelevan paljon sitä on Rudin veljellä Frank Martinilla, jonka sadistinen julmuus omaa perhettä kohtaan antaa niin veljelle kuin Frank Martinin pojille oikeutuksen olla verisukulaiselleen vähän epäreiluja.
Renbergin henkilökuvauksessa toistuu veljes- tai kaveruspari, joista toinen on pyörryttävän komea ja viiltävän älykäs ja toinen yksinkertaisesti ruma ja tyhmä. Näin on Frank Martinin poikien Benin ja Rikkin kohdalla sekä Danielin ja tämän ystävän Dejanin.
Rikki ja Dejan ystävystyvät, koska ovat niin samanlaisia: rujoja ja typeriä mutta loistavia päässälaskijoita. Tällaiset yhteismitalliset karkeistukset voivat niin huvittaa kuin tökkiäkin – riippuen siitä, miten Renbergin huumori uppoaa.
Muuten hahmot viihdyttävät kompleksisuudellaan. Stavangerin rikosvyyhdissä on täysin luontevaa, että polvilumpioiden murskaamisen tuoksinassa kehotetaan äänestämään Kristillistä kansanpuoluetta.
Tarina rullaa pääosin rikollisten ehdoilla. Yhteisöllä on oma moraalikoodistonsa, jossa ulkopuolisen tappaminen raa'asti ei sulje pois anteliaisuutta ja uhrautumista omiensa puolesta.
Väkivaltainen Rudi on hempeilevä puoliso, jolle huoli raskaana olevasta tyttöystävästä tuo kyyneleet silmiin.
Lutkamaiseksi luonnehdittu Beverly ei tartu tilaisuuteen pettää lihavaa rakastaan vastustamattoman komean Danielin kanssa. Perheensä pettää vain lain puolelle loikannut entinen rikollinen, tarinan poliisi, Tommy Pogo.
Vaikka Teksas-sarjan kakkososa on suurimmaksi osaksi melkoista rikollisidyllissä köllöttelyä, varsinaiset toimintakohtaukset tuovat esiin porukan kylmyyden ja väkivaltaisuuden. Sadistisen isän ja masentuneen äidin vaurioittama Ben on esimerkki siitä, miten luonnehäiriö toimii tässä organisaatiossa eduksi.
Kylmäksi ja karismaattiseksi kuvattu 15-vuotias Ben on veljesparin virheetön puolisko. Isoveli Rikki kuvataan äidin kaipuussaan lapsekkaaksi hölmöksi, jota Ben ohjailee kuin muut ikäisensä RC-lennokkia.
Yhteisössä orastavasta konservatismista huolimatta porukan arvostettuina aivoina näyttäytyvät rikollisidyllin naiset, impulsiivinen Cecilie ja eläköitynyt prostituoitu Beverly.
Iskuja joka suunnasta on suurimmaksi osaksi rikollisten keskinäisen kemian kuvausta. Vasta lopussa alkaa tapahtua. Jotkut maneerit tökkivät toistuessaan.
Yksi tällainen on sanojen toisto repliikeissä (”Kelvollisia, mitä se tarkoittaa?” ”Kelvollisia”, Ben toisti). Joissakin kohdissa se toimii tehokeinona, useimmissa ärsyttää.
Teos on viihdyttävä ja henkilökemiat jännitteisiä, mutta rikosromaanina sitä vaivaa hidastempoisuus.
Heidi Heinonen